Kasper on monessa asiassa kesto-äkäistä ilmettään leppoisampi kissa, mutta oikeastaan koko aikuisiän sitä on vaivannut tavallisemmin ihmisiin yhdistetty luonneoikku: herra on nälissään ihan hemmetin äkkipikainen. Vaikkei seniori-ikäinen ukko aina jaksa lähteä mukaan Vilman leikkiyrityksiin niin normaalisti Kasper ohittaa ne nätisti poistumalla paikalta, ja Emilin kanssa Kasper on ihan sydänystävä. Mutta jos ruoka-ajan lähestyessä kumpikaan sattuu edes katsomaan Kasperia väärin niin saavat kyllä todella kepein perustein tassusta, yleensä vielä kunnon sähinän tai poksahtelun siivittämänä. Ihmisille kiukku osoitetaan enemmän kiertoteitse, paperikasoja tiputtelemalla tai niitä repimällä…