Emil (ja Miranda-siskonsa) täyttävät tänään 12! Merkkipäivää on juhlistettu partsille kerjäämisellä (siellä oli yök kylmä), pienellä niskahieronnalla, sekä yhteisillä päikkäreillä niin emännän, Kasperin kuin Islankin vieressä (Vilma ei yleensä kimppanuku muiden kuin Islan kanssa, mutta on sekin ihme koettu että Emil on löytänyt itselleen raitapaidan unikaveriksi).
Sääennusteiden perusteella oltiin aikalailla viimetipassa liikkeellä, mutta sainpahan tänään tytöt villapaitoineen lumikävelylle. Tai siis yhden tytön sain vapaaehtoisesti lumelle ja jopa lumihankeen, toisen sain (sylissä kantamalla) ulos luimistelemaan syyttäväisen näköisenä. Arvauksia vastaanotetaan kumpi oli kumpi 😀
Meillä vietetään tänään merkkipäivää, kun kaikista komein, mulkoilevin, itsepäisin, puskevin, lämpimin (ja ei saisi pistää rakkaita tärkeysjärjestykseen mutta rakkain) eli Kasper täyttää 15 vuotta. Emäntä oli vankasti päättänyt että blogissa synttäreitä juhlitaan vauva- ja vanhuskuvilla, mutta jostain syystä vauvakuvat ovat edelleen skannausta vaille ja vanhuskuvia räpsiessä meinasi mennä hermo niin kuvaajalla kun kuvattavallakin. Ei vaan oikeesti oli ihan hauskaa, ainakin minulla, koska tämä kissa on niiiiiin ennalta-arvattava että vaan hihityttää sen mulkoilut ja salamanväistelyt.
Noniin, nyt se pääsi taas käyttöön. Nimittäin suosikkitekeleeni ikinä, Vilman vanha pentuvillapaita. Joka tosin on himppasen erirakenteisella Islalla nyt jo mallia napapaita, mutta enivei. Käyttöön! Ihan tuikitarpeelliseen, ei ollenkaan koska khihihii, kissojen pukeminen on hauskaa.
Tänään kissat ovat saaneet seurata myrskytuulia partsilta käsin (ja ihastuksekseni Kasper sai joko puuskista tai sisään tuomistani vaahteranlehdistä ihan kunnon hepulikohtauksen), mutta pari päivää aikaisemmin kävimme koko porukalla pitkästä aikaa pihalla nauttimassa raikkaasta syyssäästä. Melkein teki mieli läiskäistä ulkoilukuvat ihan ilman saatetekstiä esille, niin täydellisesti ne mielestäni kuvaavat kunkin kissan olemusta: Isla edelleenkin poukkoilee valjaissa kuin kenguru; Vilma tutkii innoissaan paikkoja häntä pystyssä (paitsi kun muut kissat huutavat sille partsilta); Emil mietiskellen haistelee kukkapuskia; ja Kasper, noh, Kasper syö ruohoa kuin paraskin laiduntaja, ja on Maailman Komein Ikinä.
Eilen käytiin sitten ekaa kertaa todella pitkään aikaan kissanäyttelyssä ihan kissan kanssa! Vilman kanssahan käyn milloin missäkin kissanristiäisissä, mutta tällä kertaa oli siis Isla menossa Oikeasti Arvosteltavaksi. Eläinlääkäritarkastuksessa meinasi omistajaa ruveta pelottamaan, Isla kun osaa halutessaan olla oikein taitava tuhatjalkainen luikertelija, ja tuomarin arvostelu kuitenkin on vielä pidempi toimitus. Onneksi Islaa taisi kuitenkin tuomarin pöydällä jännittää sen verran että se käyttäytyi oikein nätisti eikä edes näyttänyt siltä että olisi tehnyt mieli omatoimiseikkailulle näyttelyhalliin. Häkissäkin Isla istuskeli rauhassa, tullen aina ovelle vastaan kun kävin tyttöä katsomassa.
Kyllä nyt on pikkuneidillä palvelu kohdillaan, ja omistaja meinaa pakahtua tätä nelikkoa katsellessa… Oikeastihan Isla on enemmän rämäpää vauhtihirmu kuin muiden kissojen lellikki, mutta pitää sitä ikiliikkujankin välillä huilia ♥
Oli mulla tiedotusluonteinen asiakin: meidät löytää huomenna Islan kanssa Myyrmäkihallista RUROKin näyttelystä osana Lapset ja lemmikit-messua. Jännää! Messuilta löytyy tietenkin myös rekkujen myyntipöytä 🙂
Nyt täytyy kuitenkin vetäytyä silittelemään näyttelyverhoja ja sitten ihastelemaan uusimpia tulokkaita. Mutta niistä lisää alkuviikosta.
Hieman hitaasti sujuu tämä lomaraportointi kun kohta ollaan kuukauden päivät vietetty jo kaupungissa… Puolustuksekseni ensin hajosi läppäri ja seuraavaksi wordpress, kuvia tuli otettua ihan ihan liikaa, ja muutenkin lomaltapaluu on masentavaa. Niin, ja olympialaisiakin piti katsoa. Nyt kuitenkin on kaikki tekosyyt käytetty, WP asennettu uudestaan toivottavasti entistä ehompana (kommentit tosin katosivat bittiavaruuteen), ja kuvaraportaasikin alkaa olla kasassa. Joten asiaan!
En tiedä onko meillä vaan ollut huikea tuuri kissojen kanssa, mutta tähän asti olen saanut tappaa kaikki viherkasvini ihan itse (ja tätä etuoikeutta olenkin käyttänyt vuosien saatossa usein). Mutta ei enää, sillä yksi Islan mieliharrastuksista on raivokas mullan kuopsiminen, ja siinä sivussa kasvit saavat sen verran kylmää kyytiä että ainakin osa on ihan henkihieverissä. Samalla olkkarin sisustus on saanut rustiikkia maalattia-touchia kun multaa leviää milloin minnekin…
