Jännitysmomentti alta pois: Isla synnytti lauantaina (ja vähän sunnuntain puolellakin) kolme pirteää pentua! Ihan ongelmitta synnytys ei sujunut, tai lähinnä siihen tuli ensimmäisen pennun jälkeen niin pitkä tauko ettei kanttini kestänyt kymmenen tunnin jälkeen odottaa kotona jatkoa vaan kävimme eläinlääkärissä tarkistamassa sekä Islan että kohdussa olevien pentujen voinnin. Ensimmäinen pentu siis syntyi lauantai-aamuna, minkä jälkeen mitään merkkejä synnytyksen jatkosta ei näkynyt.
En tiedä onko kukaan muu huomannut, mutta joku on ainakin multa salaa plärännyt kalenterinsivuja eteenpäin niin että kohta on syyskuu jo puolessa välissä. Mikä tarkoittaa sitä että meille syntyy ihan kohta pentuja. Perjantaina. Plus-miinus pari päivää.
Ollaan kaikki tästä jotenkin ymmällämme, kuinka tässä näin pääsi käymään?
Kissojen perinteinen saariloma sujui tällä kertaa ilman emäntää (toki emännän äiti oli kissojen seurana saaressa) ja Islaa, mutta loppukesästä pääsin minäkin mökille pitkäksi viikonlopuksi. Koska Isla odottaa perheenlisäystä (10 päivää laskettuun aikaan, iiiiiik) ja Emilin selkä oikkuilee, niin matkaseuraksi valikoitui tällä kertaa ainoastaan Vilma.
Kävimme alkuviikosta eläinlääkärissä ultraäänellä toteamassa sen mikä kyllä oli jo viime viikon loppupuolella käynyt selväksi: Isla on tiine! H-hetki on käsillä jo reilun kuukauden kuluttua, sillä laskettu aika on 15.9. Ihan kohta siis, kääk!
Nyt ollaan jännän äärellä! Itse asiassa oltu jo hetken aikaa, mutta blogi laahaa auttamatta reaaliajasta jäljessä… nimittäin viime viikolla meille matkasi venäjänsininen komistus aina Ruotsista asti Islaa liehittelemään.
Koska Isla on vielä leikkaamaton, jäimme tytsyn kanssa kaupunkiin kesänviettoon sillä aikaa kun Vilma ja Emil seikkailevat saarilomalla.
Saaressa lomailu sujuu kuulumisten perusteella mukavasti: Emil hengailee päivät pitkät ulkona, kun taas Vilma on mielummin sisällä. Täällä kaupungissa olen ryhdistäytynyt ulkoiluttamaan Islaa päivittäin pihalla, ja se onkin – toivottavasti en vain kuvittele tätä – pikkasen parantanut tytön fleksissäryntäilyongelmaa. Vieläkin saa kyllä kytätä sitä hullunkiillon syttymistä ja kaapata kissa kainaloon ja sisälle ennenkuin se pääsee kunnolla vauhtiin 😀
Koska olen pienellä, tai itse asiassa varmaan aika pitkäksi venyvällä, hoidokkitauolla pääsimme piipahtamaan kissojen kanssa mökillä. Reissu oli Islan ensimmäinen Hämeen mökille, mikä ei itse matkustamista lukuunottamatta hätkäyttänyt tyttöä lainkaan.
*kopkop* is this thing still on?
Tänään oli tarkoitus juhlistaa Islan yksivuotispäivää (miten se voi muka olla jo vuoden ikäinen??), mutta valitettavasti päivänsankari jää nyt kaukaisen esi-isänsä varjoon. Kasper nimittäin voi todella, todella huonosti. Eilisilta vietettiin taas Askeleessa kun Kasperin selkäkipu oli selvästi pahentunut, ja nyt röntgenkuvat sitten vahvistivat ettei paluuta normaaliin elämään ole.
Olemme koko syksyn ja talven ajan käyneet Emilin selkää hoidattamassa eläinfysioterapeutti Jenni Laaksosella Askel-eläinlääkäriasemalla. Uudenveroiseksi selkää ja lonkkia ei saa, ja lihaskunnon parantaminenkin tuntuu aika utopistiselta ajatukselta, mutta ihan kivasti Emil on ottanut hoitoa vastaan, ja ainakin luulen että hierontasessiot ovat johtaneet siihen ettei Emil ole syksyn jälkeen kipulääkkeitä tarvinnut.
Aina välillä olen Jennin luona miettinyt että minullahan olisi toinenkin seniorikissa, olisihan siitäkin hyvä saada asiantuntijan arvio lihaskunnosta vaikka Kasper kovin hyvinvoiva onkin. Viikonloppuna se asiantuntija-arvio sitten tulikin, ei tosin fysioterapeutilta vaan eläinlääkäriltä, kun Kasper jouduttiin kiidättämään tutkittavaksi. Sunnuntaiaamuna kaikki oli vielä hyvin, mutta iltapäivällä Kasper lymyili oudosti ja hiipi takapää matalana kipuisan näköisesti.