Islan pojat muuttivat jo omiin koteihinsa, mutta Tosca-pikkuinen jäi vielä äidin hellään huomaan odottamaan sen oikean kodin löytymistä. Ja mikäs tässä odottaessa kun on kaksi nuorta aikuista (Isla-äiti ja Vilma-täti) joiden kanssa riehua ja vielä Emil-pappa jonka viereen käpertyä päiväunille (tosin välillä päiväunipaikka löytyy vaatekaapista, liekö sitten keväinen auringonpaiste jo niin kirkasta että sitä pitää päästä piiloon).
Mitä tapahtuu kun eräänä kauniina päivänä aurinko sattuu pilkahtamaan hetkeksi niin että melkein kaikki kissat ovat liikkeellä? Vastaus on tietenkin hurja määrä kuvia. Tällä kertaa pääosissa ovat Isla ja pojat, sillä Toscalla oli päiväunet patterin vieressä kesken, ja tyttö oli hyvin närkästynyt kun hänet nostettiin pariin otteeseen parempaan valoon ikkunan eteen, siitä hieman surkea ja/tai hapan ilme.
Islan pennut pääsivät tällä viikolla ensimmäistä kertaa ulos verkotetulle parvekkeelle – tähän asti paukkupakkaset ovat pitäneet oven kiinni, mutta torstaina lämpötila keikkui nollan paikkeilla joten koin hetken sopivaksi raottaa ovea. Tosca ja Tiramisu innostuivat ulkoilmasta heti ensikosketuksella ja viihtyivät viileässä vaikka kuinka pitkään
Mitä kaikkea voi kissahullussa elämässä tapahtua reilun vuoden blogihiljaiselon aikana? Jos seuraat Kissaston insta-tiliä niin ehkä tiedätkin että yhtä sun toista:
Edellisestä omia kissoja koskevasta postauksesta on taas luvattoman kauan, eikä siihen ole mitenkään käypää tekosyytä. Paitsi se, että kameran esiin kaivaminen tuntuu aika turhalta touhulta kun muistikortille päätyy lähinnä seuraavanlaisia huippuotoksia:
Alatteko jo kyllästyä tähän meidän vihreään kissanpetiin kuvausalustana? Myönnän suoraan käyttäväni Islan kanssa mielelläni vihreitä alustoja/taustoja sillä sen silmänväri kaipaa hieman avustusta ympäristöstä 😀 Toki muutenkin vihreä on ehdoton suosikkivärini, ja mielestäni kaunis tausta sekä sinisille kissoille että ruskeatabbyille. Puhumattakaan siitä että tämä peti on ihan makuualustanakin kissojen suosiossa!
Aika se vaan rientää pentujen kanssa, huomenna tulee täyteen viisi viikkoa! Tämän viikon saavutuksiin kuuluvat hiekkikseen ihan itse pissaaminen (hutipissoja toistaiseksi 0, eipä ole koskaan ennen tällaista pentuetta sattunut kohdalle) sekä sänkyyn kiipeäminen. Kiinteä ruoka sen sijaan on ihan tyhmää, jos sitä suuhun asti työnnetään niin voi kyllä niellä mutta muuten mennään vielä pääsääntöisesti maitolinjalla.
Ipanoilla on ikää nyt kolme viikkoa, isoimmalla painoa 500g, ja nimiteemakin on valmiina. Alunperin olin ajatellut että jatkaisin rotupennuilla samaa linjaa mitä on ollut hoitokissojen kanssa, nehän ovat saaneet sellaisia jotakuinkin skandinaavisia (yleensä) melko yksinkertaisia ihmisnimiä. Mutta sitten rupesi kutkuttamaan idea siitä että hei, virallinen rekisterinimi on kuitenkin ihan eri asia kuin kutsumanimi, miksei sitten vähän hulluttelisi (enpä ainakaan loukkaannu verisesti* kun uusi omistaja vaihtaa mielestäni täydellisen nimen Misuksi**). Ja miksei olisi yhtenäinen teema niin tällä kuin tulevillakin pentueilla?
Meillä pentujen ensimmäiset kymmenen päivää sujuivat aivan kuin oppikirjoissa, täytyy vain pitää sormet ja varpaat ristissä että jatkokin soljuu yhtä sujuvasti ja itsestään! Koska aiemmin olen kokenut sekä tällaisia täydellisiä että sellaisia vähemmän kivoja alkuaikoja niin olin kyllä henkisesti varustautunut vähän isompiin koitoksiin, mutta ehkäpä tästä helpotuksestakin jossain vaiheessa toipuu.
Jännitysmomentti alta pois: Isla synnytti lauantaina (ja vähän sunnuntain puolellakin) kolme pirteää pentua! Ihan ongelmitta synnytys ei sujunut, tai lähinnä siihen tuli ensimmäisen pennun jälkeen niin pitkä tauko ettei kanttini kestänyt kymmenen tunnin jälkeen odottaa kotona jatkoa vaan kävimme eläinlääkärissä tarkistamassa sekä Islan että kohdussa olevien pentujen voinnin. Ensimmäinen pentu siis syntyi lauantai-aamuna, minkä jälkeen mitään merkkejä synnytyksen jatkosta ei näkynyt.