Nyt ollaan jännän äärellä! Itse asiassa oltu jo hetken aikaa, mutta blogi laahaa auttamatta reaaliajasta jäljessä… nimittäin viime viikolla meille matkasi venäjänsininen komistus aina Ruotsista asti Islaa liehittelemään.
Kissaston pörröisyysaste lisääntyi viikonloppuna hetkellisesti ainakin sadalla prosentilla, kun kaverini kaksi muhkeaa kissatyttöä kävivät meillä hoidossa. Pikkumusta ja Pocahontas Poppanen ovat ensimmäisiä rekkujen toimesta varhaissteriloituja kissoja, jotka jäivät ilostuttamaan kotihoitajansa taloutta sisarustensa muutettua omiin koteihinsa. Flickrin mukaan tästä on kohta viisi vuotta aikaa, mikä on kyllä aika outoa ja hälyttävää koska bloginpitäjän aikaa ei missään nimessä ole kulunut läheskään noin paljon. Kolme vuotta on sellainen maksimipituus minkä itse hyväksyisin, mutta viisi…!? Joka tapauksessa pentuövereitä kaipaava voi suunnata vanhaan flickr-albumiin, sieltä löytyy pentukuvia ainakin kolmelta eri visiitiltä.
Mikäs sen parempaa välipäivien viihdettä kuin lähteä yhdentoista kissan taloudesta moikkaamaan kymmenen kissan jengiä? Hedda-kissan Katja-ihminen on Rekku Rescuen puheenjohtaja, ja Katjan omien kissojen lisäksi Heddalla on seuranaan tällä hetkellä neljä hoitopentua: kolme superkaunista mustaa pöllösilmää, sekä murheenkryyni Helmi Pöllönen, maailman surullisin puolitoistakiloinen pikkupentu.
Nyt alkaa jo olla perhosia vatsassa, sillä reilun viikon kuluttua perheestämme on ensimmäistä kertaa tulossa nelikissainen. Olen tavannut uuden tulokkaan nyt kolme kertaa, ja visiittien aikana neiti Starstruck’s Niittyhopeatäplä ei ole kertonut vielä sitä lopullista kutsumanimeään, mutta kasvattajan luona pikkuinen viipottaa Hopsuna.
Meillä on ollut pientä taukoa hoitolaisten suhteen omien selkäongelmieni vuoksi, joten pentuvaje pääsee välillä kasvamaan aikamoiseksi. Onneksi sitä pääsee paikkaamaan kyläilemällä, tällä kertaa täysveristen sinisten palleroiden luona Starstruck’s-kissalassa. Kuvissa seikkailevat kaksi yhdeksänviikkoista Starstruck’s N-pentua Greta-emon kanssa, sekä Gretan tytär Aino omine Asolan O-pentuineen. Vanhemmat pennut sekä emot olen melko varma erottavani toisistaan kuvissakin, mutta nuoremman kolmikon suhteen meni kyllä kuvia katsellessa sormi suuhun, suurimmassa osassa ei ole mitään muistikuvaa siitä kuka kukin on. Älyttömän söpöjä, pehmeitä, reippaita ja kaikinpuolin ihania olivat kaikki!