Kissojen perinteinen saariloma sujui tällä kertaa ilman emäntää (toki emännän äiti oli kissojen seurana saaressa) ja Islaa, mutta loppukesästä pääsin minäkin mökille pitkäksi viikonlopuksi. Koska Isla odottaa perheenlisäystä (10 päivää laskettuun aikaan, iiiiiik) ja Emilin selkä oikkuilee, niin matkaseuraksi valikoitui tällä kertaa ainoastaan Vilma.
Koska olen pienellä, tai itse asiassa varmaan aika pitkäksi venyvällä, hoidokkitauolla pääsimme piipahtamaan kissojen kanssa mökillä. Reissu oli Islan ensimmäinen Hämeen mökille, mikä ei itse matkustamista lukuunottamatta hätkäyttänyt tyttöä lainkaan.
Hieman hitaasti sujuu tämä lomaraportointi kun kohta ollaan kuukauden päivät vietetty jo kaupungissa… Puolustuksekseni ensin hajosi läppäri ja seuraavaksi wordpress, kuvia tuli otettua ihan ihan liikaa, ja muutenkin lomaltapaluu on masentavaa. Niin, ja olympialaisiakin piti katsoa. Nyt kuitenkin on kaikki tekosyyt käytetty, WP asennettu uudestaan toivottavasti entistä ehompana (kommentit tosin katosivat bittiavaruuteen), ja kuvaraportaasikin alkaa olla kasassa. Joten asiaan!
No lähinnä kiukuttelusta ja Photoshopista 😀
En ole blogia hylännyt, ja hoitoon palanneista tirriäisistäkin pitäisi saada juttua (lisäksi meillä on Vilman kanssa viikonloppuna edustuskeikka), mutta kaiken ylimääräisen ajan vie kyllä miljoonan (okei, ei niitä ollut kuin 3217) kuvan läpikäyminen. Tulossa siis mökkikuvia oikein urakalla: kissoja puissa, kissoja kalliolla, kissoja laiturilla, parin myyrän verinen loppu, Kasperin mulkoilua, Vilman uusi gourmet-ihastus, kissoja kissoja kissoja. Ja yksi rantakäärme.
Ihan kohta, ehkä jopa tässä kuussa.
Tarkoitus oli kyllä pitää blogia myös loman aikana, se kun vietetään Turun saaristossa lähinnä kissojen kommelluksia seuraten. Nyt kävi kuitenkin niin että blogiläppäri suuttui paikanvaihoksesta perinpohjaisesti ja kiukuttelee milloin mitenkin, joten kuvien muokkaaminen on aika mahdotonta. Palaamme siis kuvatulvan kera elokuussa, kamera onneksi vielä pelittää 😉
Oikein ihanaa kesää kaikille!
Rakkaat lukijat, nyt on tunnustuksen paikka: rakastan kissojani ja niiden kanssa puuhastelua, mutta kissan ulkoilutus on ihan aikuistenoikeasti tajuttoman tylsää. Valjaslenkit eivät käy liikunnasta saati sitten lenkkeilystä, kissojen intressit ovat joko minulle aukeamattomia mysteereitä (tämän risukasan viehätys) tai niille vaarallisia (Vilman mehiläis/amppari/kimalaisvillitys, josta luulisi neidin päässeen kun sitä ensimmäistä kertaa pistettiin kuonoon, mutta ilmeisesti ei), pelon kohteet turhauttavia (ei, Kasper, naapurin harava ei tuu lyömään sua, meidän välissä on aita ja naapuri muutenkin harmittoman oloinen) ja suosikkipuuhat ärsyttäviä (pakkoko niiden on laiduntaa sitä ihan terävintä heinää silloinkin kun ruohoa on saatavilla?)
Kissaston kesälomat vierähtävät Turun saaristossa, mutta muutoin mökkireissut suuntautuvat Hämeeseen. Kovin monen kissan voimin ei viikonloppureissuille yleensä lähdetä erinäisistä syistä, mutta tällä kertaa haluttiin ja pystyttiin lähtemään matkaan koko ihmisperheen voimin, joten kissatkin oli ”pakko” ottaa mukaan kun vakiruokkijakin oli mukana kyydissä.